Onko somessa pakko olla?

Helsingin Sanomien otsikko "Facebook alkaa olla normi kaikissa ikäluokissa - ulkopuolelle jättäytyvät jäävät paitsi monesta" herätti mielenkiintoni.

Artikkelissa haastatellut henkilöt ovat tietoisesti halunneet jättäytyä somepalveluiden ulkopuolelle kertovat, että mm. kouluyhteisössä tuntuu jäävänsä hieman ulkopuoliseksi kun luokkakaverit kommunikoivat monet asiat somen puolella.

Siinä missä some on kätevä ja sen kautta tosiaan on helpompi tavoittaa iso joukko ihmisiä kerralla, täytyy kyllä itsenikin myöntää, että koen Facebookissa oloni monesti melko ärsyttäväksi, mutta en voi profiiliani poistaakaan, sillä sitten jäisin paitsi monesta mm. juurikin kouluun liittyvästä informaatiosta. En voi jatkuvasti olla kyselemässä muilta, että mitäs olette viimeaikoina jutelleet siellä?

Itsessään omien kuulumisten jako someen on ihan kiva ajatus, mutta monille siitä tuntuu tulevan jonkinnäköinen oman julkikuvan kiillottelualusta ja jopa addiktio.
Olen pyrkinyt pitämään kiinni siitä, etten ainakaan roiku Facebookissa kokoaikaa. Haluan rajata itselleni selkeästi sen, että en ole aina tavoitettavissa. Jos asia on tärkeä, saa minut kiinni puhelimesta.

Vähän jännittää miten tiiviisti ihmiset sidotaan käyttämään eri sosiaalisen median palveluja jo ihan työllistymisenkin mahdollistamiseksi. Some on parhaimmillaan kiva tapa olla yhteydessä kavereihinsa, mutta velvoitetta en siitä itselleni haluaisi.

Hesarin artikkelin voi lukea täältä.